Takalan Hiili


Virallinen nimi Takalan Hiili Rekisterinumero VH00-000-0000
Lempinimi Hiili Painotuslaji Yleispainotus
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, ori Koulutustaso ko: heA, re: 100cm
Syntymäaika 19.11.2018 Omistaja Rooa VRL-14564
Säkäkorkeus, väri 156cm, kulomusta Tuoja Vappulan Kartano
KLIK! MYYNTI-ILMOITUKSIA SELAILEMASSA - TAUSTAA HIILEN SAAPUMISESTA SÄLLILÄÄN

Koeratsastus meni ihan persiilleen, mutta jotenkin mystisesti huomasimme hyvin pian kuitenkin olevamme matkalla kotiin kera trailerissa potkivan mustan suomenhevosorin. Samaisen suomenhevosorin, joka juuri hetkeä aikaisemmin oli koeratsastuksessa näyttänyt luontonsa ja heittänyt häränpyllyä ensimmäiset kaksikymmentäminuuttia, poukkoillut sinne tänne kuin päätön kana ja hypännyt lähes maassa olevan okserisarjan ainakin metrikymmenen ilmavaralla. Orin myyntivälittäjä oli jo heittänyt hanskat tiskiin sekä huokaissut syvään orin teiniangstikäytökselle, ja todennäköisesti luuli orin juuri karkottaneen mahdolliset ostajansa hyvin kauas pois. Näin voisikin luulla kyseisen rodeoshow’n jälkeen, mutta samaan aikaan me kumpikin nähtiin siinä ihan valtavasti potentiaalia sekä olihan se nyt komea kuin mikä. Komea kuin poikabändi, mutta luonteeltaan ihan totaalinen mulkvisti.

Hiili seuraa - ainakin hevosfoorumien juorupalstojen sekä -akkojen mukaan - isänsä jalanjälkiä itsepäisyydessä sekä haastavuudessaan. Ori on ikuinen vastarannan kiiski sekä joukon riitapukari, joka on eri mieltä kaikesta ihan vain siksi, koska hänellä on vapaassa Suomen maassa vapaus niin tehdä. Ovathan hänen isoisoisoisoisoisovanhemmat nyt turvanneet Suomen itsenäisyyttä, joten kyllä sitä nyt pienemmästäkin saa pyhän prinssin poika tehdä mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Tai olla kokonaan tekemättä, jos ei huvita lainkaan. Sellaisiakin päiviä sattuu orin kanssa vastaan varsin usein, kun Hiilen mielestä kaikki on ihan hanurista ja hän tanssisi mieluummin vaikka ripaskaa kuin hyppäisi tyhmiä ja rumia esteitä. Hiili on varmasti yksi maailman itsepäisimmistä hevosista sille tietylle päälle sattuessaan, ja orin tahtoa ei jyrätä kumoon edes sillä kuuluisalla puskutraktorilla.

Mä sanoin Jannelle jo heti kättelyssä, että tuo on sitten sinun hevosesi ja ihan itse omin pikku kätösin saat sen kyllä hoitaa. Hiili ei todellakaan ole hoitoponina sieltä mukavimmasta päästä. Se onneksi nykyään enää harvoin potkii tai näykkii – junnuna se teki sitä kyllä lähes päivittäin, mutta muuten vaan Hiilen on pakko tehdä kaikki aina vaikeimman kautta. Se ei todellakaan mene sieltä mistä aita on matalin, vaan sieltä mistä se on korkein. Ja tämänkin se tekee ihan varmasti vain kaikkia muita ärsyttääkseen. Hiili tietää selkeästi oman arvonsa ja hienoutensa, sillä egoa ei tältä mustalta oripojalta kyllä puutu. Hiilen karsinaan ei myöskään tuntemattomilla nobadeilla ole mitään asiaa, vaan ori on hyvin tarkka omasta reviiristään ja päästää sinne vastahakoisesti vain ne lähipiirin läheisimmät ihmiset. Ori on muutenkin tarkka ympärillä olevista ihmisistään, eikä se kauheasti välitä vieraista tai esimerkiksi sille täysin tuntemattomista ratsastajista. Uusia tuttavuuksia ori tykkää testailla oikein olan takaa, tutuille sitten saatetaan joskus jopa vahingossa käyttäytyä ihan semi-kiltistikin. Hoitotoimenpiteet Hiilen kanssa vaativat hyvää mielikuvitusta sekä luovuutta, sillä ori ei todellakaan tanssi ihmisten pillin mukaan. Ruualla lahjominen toimii joskus, toisinaan liuta kirosanoja ja kolmantena päivänä auttaa suunnitelmien muutos sekä sen kalliin huippuvalmennuksen peruminen, kun ori tahtookin viettää koko päivän tarhassaan. Samaisessa tarhassa, jonne sitä ei meinannut aamulla saada edes helvetissä palamisella sekä makkaratehtaalla uhkailemalla. Koska onhan se nyt hirveän loogista, että samasta tarhasta minne ei aamulla halunnut mennä, niin eihän sieltä paria tuntia myöhemmin myöskään halua lähteä pois.

Hiili ei ehkä kuulosta siltä unelmaostokselta, eikä se sitä kyllä olekaan. Mutta ratsuna Hiili on kuitenkin hieno ja taitava. Ei se turhaan ole isältään geenejä saanut, vaikka kieltämättä pari persoonaa määräävää geeniä olisi mieluusti voinutkin tulla sieltä leppoisan ja lauhkean äidin puolelta. Se, että Hiili on ratsuna hieno ja taitava, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meno olisi aina niin hirveän hienoa tai helppoa. Oria ei oikeastaan pätkääkään kiinnosta mielistellä yhtään ketään (paitsi naapuritarhan naikkosia) ja kouluohjelmatkin hän voisi omasta mielestään improvisoida ihan itse – estekilpailujen ratajärjestyksestä nyt puhumattakaan. Siinä vaiheessa voikin jo hyvillä mielin laittaa lottoriviä menemään, kun Hiilen jalat sekä ratsastajan tahto kulkevat nätisti samaan suuntaan, ja kumpikin on tekemässä samaa asiaa. Iän myötä ori on treeni toisensa jälkeen alkanut kuitenkin tulemaan yhä paremmin kuulolle sekä jopa oikeasti keskittymään siihen hommaan, mitä ollaan tekemässä. Ehkä uhkailut siitä, kuinka Hiilen isä kääntyy ympäri haudassaan nähdessään poikansa toilailut, on alkanut vihdoin menemään perille.

Vahvimmillaan meidän musta oripoika on kouluradoilla. Voisi herkästi luulla, että täysiä rellestäminen olisi enemmän meidän Hiilen juttu, mutta sen verran vahvana ovat isän kouluratsastustaidot juurtuneet perimään, ettei niitä ihan hevillä saa sieltä irti. Hiilellä on lennokas ja iso askel sekä hyvä poljenta, ja sen kyydissä on ainakin askelten puolesta varsin mukava istua. Jääräpäisyys kuitenkin rajoittaa ja vaikeuttaa niin treenaamista kuin kisasuorituksiakin Hiilin kanssa – hieman leppoisammalla luonteella orilla olisi varmasti rahkeita myös korkeammille koululuokille. Esteisiin Hiili suhtautuu vähän vaihtelevasti. Toisinaan ne ovat parasta maailmasta, seuraavana päivänä hän mieluummin vaikka rynnisi tyhmien puomien läpi tai kaivautuisi ali, kuin lähtisi hyppimään selässä istuvan pummimatkustajan kanssa. Hiilen hyppytyyli ei ole mikään järin kaunis, sillä varsinkin pienempiä esteitä treenatessa ori tykkää hypätä ihan jättisuurella ilmavaralla ja kaunis esteen ylitse liitäminen muistuttaa Hiilen kanssa enemmän epävireistä töksähtelemistä. Ponnistuspaikat ori tahtoisi päättää itse, mutta päin mäntyjähän se menee jos antaa Hiilen itse määritellä, että mistä hän hyppää.


i. Takalan Noki
m, 157cm
ei virtuaalimaailmassa
ii. Noenmusta iii. Killan Noel
iie. Meirami
ie. Takalan Kukka iei. Takalan Kirnu
iee. Metsäorvokki
e. Takalan Vilja
rt, 154cm
ei virtuaalimaailmassa
ei. Saaristoluodon Onni eii. Saaristoluodon Myrtti
eie. Iloliina
ee. Hiiuheinä eei. Hilarius
eee. Nokkonen
HIILEN SUKUSELVITYS

KISAKALENTERI

KISATULOKSET
Ei vielä tuloksia
TAPAHTUMAT
Ei vielä tapahtumia

HIILEN KOERATSASTUSTILAISUUS

27.4.2019 - kirjoittanut omistaja

Tulossa!





Rakenne- & pääkuvat © scirlin
Ratsastuskuvat © Vapaasti by AK

Ulkoasu © Vapaasti kopioitavaa by evia & Milja  |  Taustakuva © Pixabay

VIRTUAALITALLI ♡ VIRTUAALIHEVONEN