Tanssilaulu


Virallinen nimi Tanssilaulu Rekisterinumero VH18-018-2231
Lempinimi Laulu Painotus Yleisp. + valjakko
Rotu, sukupuoli Suomenpienhevonen, tamma Koulutustaso HeB, 100cm, helppo, noviisi
Syntymäaika 12.09.2018 Omistaja Rooa VRL-14564
Säkäkorkeus, väri 145cm, hopearuunikko Kasvattaja Decne VRL-00785

KASVATTAJAN KERTOMANA, KUINKA LAULU SAI ALKUNSA

"Selailin kaihoisasti Facebookkia ja katselin sieltä upeita varsojen kuvia. Olin jo tovin toivonut Leikille varsaa, vaikka sen kisaura olikin vasta alussa. Oikeastaan koitin perustella sen vielä paremmin niin, että nyt jos koskaan olisi sen ensimmäisen varsan aika! Sitten Leikki voisi keskittyä useat vuodet kilpailemiseen ja palata vielä vanhoilla päivillään takaisin jalostukseen, eikä minun tarvitsisi miettiä kesken kisakausien joko olisi aika sen ensimmäisen varsan. Kaikki tämä ajattelu sai pääni vain enemmän pyörälle ja ajattelemaan että tämä on todellakin hyvä ajatus. Lopulta kuin huomaamatta huomasin selaavani lähialueen jalostusoreja vähän enemmän "sillä silmällä" kun ehkä olikaan tarkoitus.

Miesystäväni Thomas käveli huoneeseen ja kirjaimellisesti hiipi selkäni taakse niin etten ollut edes kuullut sitä. Tai itseasiassa hän kyllä oli huikannut ulko-ovelta jo minulle hei, mutta olin niin vauvakuumeessa etten ollut edes havahtunut siihen että Thomas oli tullut sisälle iltatallista. "Löytyykö jotain mielenkiintoista" Thomas kysyi ja sai minut kirjaimellisesti tippumaan tuolilta. "Herran jumala Thomas, älä ikinä enää tee tuota, meinasin saada sydärin.. Eikä mitään mielenkiintoista, minulla on vaan ihan kamala.. vauvakuume." sain takellettua vaikka sydämeni silti hakkasi aivan liian kovaa. Näin Thomaksen hämmentyneen ilmeen ja lisäsin nopeasti "Tarkoitan, haluisin niin kovasti Leikille varsan..". Thomas naurahti kevyesti, antoi minulle pusun poskelle ja sanoi menevänsä suihkuun. Ja että voisin sillä välin valita kolme parasta oria, mistä sitten tekisimme yhteisen päätöksen "Koska jos naisella on vauvakuume, siihen ei auta kun vauva" Thomas lisäsi leikkisästi poispäin kävellessään. Nauroin ääneen ja käännyin takaisin tietokoneeni pariin. Tällä kertaa tarkkaillen oreja - ihan sillä silmällä."

KIRJOITTANUT DECNE


KUINKA LAULU SAAPUI SÄLLILÄÄN?

Tulossa!


Tanssilaulu, millainen se onkaan luonteeltaan? Hellyyttävä, rehellinen ja jopa tyhmän rohkea? Ilkeä, hankala ja muutenkin suorastaan hel***istä? Ehei, nyt osui molemmat kyllä hieman pahemman kerran harhaan. Tanssilaulu alias Laulu on hyvinkin epävarma ja toisinaan jopa säikky tamma. Laulu on osaava, mutta sitä enemmän pelkäävä ja epävarma, joka kuitenkin tekee kaiken pyydettävän, kunhan siltä osaa pyytää tarpeeksi onnistuneesti. Jos jossain hevosessa sanotaan olevan arkuutta ja epäluuloisuutta, sanoisin sen olevan Laulu jossa sitä on. Epävarman kuoren alla kuitenkin pilkistelee elämänintoinen ja rehellinen ratsu esteradoille ja maastoesteille.

Hoitaessa tamman pitää tutkia jokainen harja ja esine tai asia joka vain karsinaan tulee. Jos kissa eksyy Laulun karsinaan, tamma alkaa pöristä ja puhaltelemaan niin reippaasti ettei kissa kauaakaan viihdy karsinassa. Kun aloitetaan harjaaminen, harjapakin karsinan ulkopuolelle jättäminen on oikein oiva idea. Jokainen harja on kuitenkin haisteltava tarkkaan ja niiden tulee olla Laulun mielestä hillittyjä sävyjä - hiemankin kirkkaamman tai uudemman näköinen harja saa vastaansa kunnon pörinän ja tamma ei yksinkertaisesti voi ymmärtää sen olevan harja. Tietenkin kun itse harjaan on tutustunut tarkemmin - toisin sanoen haistellut sen läpikotoisin- Laulu antaa kyllä harjata. Varustamisen suhteen ei Laulun kanssa pitäisi olla kummempia ongelmia. Tamma katsoo uteliaasti jalkoihin laitettavia suojia ja ottaa kuolaimetkin oikein mallikkaasti suuhunsa. Varustaminen ei siis ole ongelma. Laulu on kuitenkin uusia ihmisiä kohtaan epäluuloinen ja se saattaakin hieman arkoa esimerkiksi eläinlääkäriä ja kengittäjää tai vaikka sitten hierojaa. Näiden tulee olla useamman kerran sama ihminen jonka jälkeen tamma vasta alkaa heihin tottua. Piikkejä tai muuta lääkitsemistä tai hoitotoimenpidettä ei Laulu pelkää tai aro. Veden kanssa toisinaan on hankaluuksia ja joskus tamma ei oikein haluaisi pesukarsinaan tulla. Kuitenkin se sinne pöristen kävelee ja veden alkaessa valumaan se saattaa hetken sätkiä ja pelätä ennen kuin rauhoittuu ja rentoutuu.

Laulun selkään noustessa ja muutenkin aloittaessa ratsastuksen, tamma on hyvin jännittynyt ja myös epävarma. Ensimmäinen neljännes tunnista menee tutustumiseen ja tammalle rauhoittavasti puhumiseen. Laulu on todella herkkä suomalaiseksi ja sitä ei tarvitse montaa kertaa pyytää, ei eteenpäin, eikä myöskään jarruttamaan. Kun tamman kanssa juttelee ja muutenkin istuu selässä rauhassa, se alkaa pikku hiljaa rentoutumaan ja sen kanssa voi alkaa hieman aktiivisemmin ratsastamaan. Ensimmäise ratsastuskerrat saattavat aina olla tälläisiä, mutta muutamien viikkojenkin jälkeen tamma kyllä muistaa ketä on selässä ja jännittyneisyys on huomattavasti pienempi. Yleisesti ratsuna Laulu on aktiivinen, rehellinen ja halukas. Se tekee kyllä kaiken pyydettävän lajista riippumatta. Tamma kuitenkin painoittuu esteratsastuksen puolelle, eikä kyllä aivan turhaan. Kouluratsuna Laulu kun saattaa olla hieno, mutta se myös helposti jännittyy kouluradalla minkä takia suoritukset saattavat olla jännittyneitä ja toisinaan myös tahmeita tai pelokkaita, kun Laulu saattaa vaikka tuomarin autoa pelätä. Esteradalla tamma on kuitenkin aivan erilainen kun muuten ratsastaessa. Laulusta uskoisi että se pelkäisi jokaista erikoistaestettä ja sillä tuskin pystyisi ollenkaan hyppäämään. Ei, ei missään nimessä, Laulu on kuin toinen hevonen kun esteistä on kyse. Se hyppää jokaisen esteen hyvässä rytmissä, oli siinä sitten jotain todella pelottavaa tai ei. Esteradalla tamma on siis todella peloton, mutta myös todella varovainen jaloistaan, joka on niin hyvä kuin huonokin asia. Koska tamma on jaloista varovainen, se ei halua kolauttaa missään nimessä jalkojaan. Kuitenkin joskus huonon etäisyyden tai askeleiden takia lähestyminen epäonnistuu, tamma ennemmin kieltää kun tiputtaa. Näitä on kuitenkin harvakseltaan, joten ei tarvitse suurempia nyt murehtia. Maastoesteillä tammalla riittää rohkeutta vaikka muille jakaa!

Laulu on myös muuten melko helppo liikuttaa. Maastoon - nyt siis puhutaan normaalista maastoratsastuksesta, ei maastoesteradasta, jolla Laulu on kuin kotonaan - ei kuitenkaan suositella tamman kanssa lähtemään yksin, siellä on aina sen mielestä kaikkea pelottavaa ja sapelihammastiikerit pomppivat kaikista puskista. Kuitenkin kaverin kanssa Laulu on hieman rauhallisempi, mutten kyllä voi sanoa että tamma maastossa rentoutuisi. Juoksuttaminen ei myöskään tuota ongelmia, Laulu toimii hyvin ääniavuilla. Tässäkin tilanteessa tamma saattaa aluksi olla hieman jännittynyt mutta muutamien kierroksien jälkeen sen kyllä pitäisi hiljalleen rauhoittua. Ja sitten vielä kerrottakoon ajohevosena Laulusta. Tammalla kilpaillaan siis myös valjakkoajossa. Kärryjen edessä tamma saattaa olla pitkään jännittynyt mutta aikansa kuluttua se rentoutuu ja selvästi alkaa nauttimaan töistä. Se on hyvin ketterä ja muutenkin melko nopea jaloistaan, joten tämän tamman kanssa kaikki osuudet valjakkoajossa onnistuvat ilman suurempaa murehtimista.

Lastaus, kisa-aamut ja muutenkin kilpailupaikka eivät ole Laulun lempiasioita. Aamulla tamma on hermostunut ja se alkaa heti stressaamaan. Tämän takia yleensä itsekin alkaa hermoilemaan ja sittenköhän kaikki vasta pieleen meneekin. Laululla on myös laitakammo, jonka takia tamma pitää kuljettaa suurennetussa tilassa. Tämäkään ei auta tamman kammoon mennä autoon tai traileriin. Tamma yksinkertaisesti vain aristaa uusia paikkoja ja traileri tai auto on sen mielestä aina uusi, vaikka sillä samalla autolla oltaisiin menty jo kymmeniä kertoja. Lisäksi liinat saavat tamman vielä suurempaan paniikkiin, joten autoon laittaminen pitää tehdä jämptisti, muttei kuitenkaan liian kovakouraisesti. Kun tamman on autoon saanut, se kyllä seisoo siellä, tosin hieman jännittyneenä ja heinäverkkoon koskematta. Kisapaikalla Laulu on hyvin jännittynyt ja verryttelyynkin kuluu huomattavasti enemmän aikaa kun kotikentällä. Itse suoritus on kuitenkin loistava! Siellä tamma keskittyy vain suoritukseen, ei mihinkään häiriötekijöihin.

KIRJOITTANUT DECNE


i. Adinan Kaneliässä
prt, 141cm
ii. Adinan Wiikarin Maine
VV-III
iii. Metkan Maine
KTK-II KERJ-II
iie. Sirun Vilukissa
ie. Adinan Kaneliviineri iei. Raitaviikari
KTK-II KRJ-I YLA1 SV-II
iee. PP-MVA Fn Kaneli
KTK-III
e. Kalman Leikkimieli
hprn, 151cm
ei. Mörkövaaran Peikkoleikki
prt, 154cm
KTK-II ERJ-II QS
eii. Leijonaleikki
KRJ-I ERJ-I KERJ-I VVJ-I
eie. Pilvenpisara
KRJ-I ERJ-I KERJ-I VVJ-I
ee. Siljan Serena
prn, 154cm
KTK-II ERJ-I KERJ-II YLA3 Q
eei. Siniverhon Unelias
eee. Ch Sesilja
SLA-I KTK-II YLA2 KRJ-III VVJ-III

KISAKALENTERI

Kisakalenterit aukeavat klikkaamalla

VALJAKKOAJO
KOULURATSASTUS
ESTERATSASTUS
KENTTÄRATSASTUS
VARUSTEKAAPPI & HOITO-OHJEET
HOITO-OHJEET
Varvun viereiseen tarhaan, ei saa jättää yksin ulos tai talliin
Tarhaan putsit etujalkoihin
Este- ja maastoesteiden jälkeen jalkojen kylmäys
Yöksi magneettisuojat etujalkoihin

Kisamatkalle ja kuljetukseen magneettiloimi
Ei tarvitse loimea tallissa
Sateella vuoreton sadeloimi
Alle +5 ℃ Fleecevuorellinen sadeloimi
Alle -5 ℃ toppaloimi
Ei tarhaan alle -20 ℃

VARUSTEET
Kilpailuvärinä tummanvihreä

Rataesteillä: Jännesuojat, putsit (jos hokit), estesatula, olympia-kuolain, panssari, korvahuppu
Koulussa: Pintelit kaikissa jaloissa, koulusatula, niveloliivi-kuolain, kesällä korvahuppu (ötökät kiusaa)
Maastoesteillä: kenttäsuojat, putsit, estesatula, panssari, olympia-kuolain

Magneettiloimi, magneettipatjat ja pintelit kisoihin
Kuljettaessa lampaankarvariimu!
HUOM laitakammoinen, tarvii tuplatilan

PIILOTA


SAARA SUOMELAN YKSITYISVALMENNUS

07.04.2019 - kirjoittanut Saara (VRL-14761)

Ei uskoisi että huhtikuussa voi olla vielä näin kylmät pakkaset, mutta onneksi valmennusryhmän ratsastajat olivat varautuneet paksuin toppavaattein. Minun harmikseni moiset vaatteet haastavoittivat ratsastajien istunnan kokonaisuuden hahmottamista. Onneksi jokaisella oli allaan kunnon menopeli, josta istuntaa pääsisin varsinaisesti tulkitsemaan. Hauskaa oli, että maneesissa oli neljä varsin erilaista suomenhevosta, joista jokaisella oli ne omat vahvuudet ja heikkoudet. Kun valmennuksen alkuun pyysin kaikki yhteisesti koolle ja selvitin seuraavan tunnin agendaa, meinasi monella mennä pupu pöksyyn siinä vaiheessa, kun ilmoitin että jalustimia ei sitten tällä tunnilla muuten tarvitakaan. Kun alkukäynnit oli suoritettu ja pari kierrosta ravia hölkkäilty, pureuduimme varsinaiseen aiheeseen: istuntaan.

Verna oli ratsunsa selässä jännittynyt kuin viulunkieli. Ymmärsin kyllä täysin, miksi ratsastajalle ei ollut helppoa päästää tutuista ja turvallisista jalustimista irti. Vernan ratsu Laulu ei millään olisi halunnut kulkea kaviourassa, sillä jokaisessa nurkassa tuntui vaanivan jonkin sortin villipeto, ja auta armias jos ulkoa kuului pieninkin rasahdus. Pyrimme kuitenkin Laulun arkailuista huolimatta keskittyä istunnan muovaamiseen niin, että saisimme tammankin hieman rentoutumaan ja toivon mukaan myös rauhoittumaan. Aluksi keskityimme pelkästään Vernan hengitykseen ja siihen, että vaikka koko yläkroppa on jäntevä, sen tulee olla myös joustava ja Laulun liikkeitä mukaileva. Se ei ollut kaikista helpointa tamman singahdellessa parin metrin välein uralta kentän keskustaa kohti. Emme kuitenkaan antanut Laulun höpötyksien vaikuttaa, vaan jatkoimme istunnalla vaikuttamista ravissa. Ravi oli myös melko jännittynyttä, ja huomasin että suurin jännittyneisyyden aiheuttaja oli takuulla Vernan paikoillaan pysyvä, hieman turhan kova käsi. Niinpä aloimme yhdessä tuumin etsiä sopivaa asentoa, jossa kyynärkulma säilyy hyvänä, mutta käsi joustaa kohti Laulun kuolainta. Tamma alkoi puolen tunnin jälkeen viimein työskennellä kun pääsi pyörittelemään ympyröitä. Vernan istuntaa oli mukava seurata etenkin ympyrätyöskentelyllä, sillä hänen istuntansa oli tasapainossa kummaltakin puolelta, eikä Laulun taivuttamisesta aiheutunut virheasentoa Vernan istuntaan. Kun ympyröitä oli tovi pyöritelty ja Laulukin alkoi olla mukavan joustava ratsastaa, aloitimme laukkatyöskentelyn.

Laukassa Vernan istunta muuttui nopeasti kolmepisteistunnaksi, eikä siinäkään mitään vikaa olisi, ellei kyseessä olisi ollut nimenomaa istunta- ja koulutunti. Esteillä tuollainen kolmipisteistunta olisi ollut täydellisyyttä hipova suoritus. Nyt kuitenkin istuttaisiin syvemmälle penkkiin ja tarkoituksena olisi lantiolla myötäillä laukan keinuvaa liikettä. Laululla oli oikein pehmeän ja pyöreän näköiset liikkeet, joita Vernan oli helppo lähteä työstämään kun oikea istuma-asento löytyi. Tamma hakeutui vihdoin mukavaan peräänantoon, jossa matka taittui selvästi kuin tanssi. Verna oli huomaamattaan tottunut ratsastamaan Laulua ilman jalustimia, ja huomaamattaan hän yritti alkaa loppuraveissa ratsastamaan kevyttäravia. Polvien puristus sai tamman pysähtymään kuin seinään ja se puolestaan aiheutti ratsastajan tasapainon heilahtamisen. Onneksi ulkoa ei kuulunut epämääräisiä ääniä, eivätkä maneesin kulmissa piilottelevat möröt tulleet juuri sillä hetkellä pelottelemaan, sillä muutoin Verna olisi kyllä päässyt testaamaan Toukolan pari kuukautta sitten uusitun hiekkapohjan. Loppukäynnit sujuivat rauhallisissa merkeissä, ja vihdoin kumpikin ratsukon osapuoli sai rentoutua ja venyttää uupuneita lihaksiaan.


VALMENNUSVIIKONLOPPU KISATALLI IMPERIUMISSA

2-3.2.2019 - kirjoittanut Rita VRL-14750

Ensimmäisenä valmennuspäivänä Verna ja Laulu olivat hiukan rauhattomia. Tamma ei olisi halunnut kuunnella apuja ollenkaan ja ravasi pää ylhäällä menemään. Korjasimme Vernan istuntaa ja kun ratsastaja oli tasapainoisempi ja rauhallisempi satulassa, alkoi ratsukin rentoutumaan ja kulkemaan tahdikkaammin. Laululla oli hyvät liikkeet, välillä tamma oli hiukan sählä ja tarvitsi todella paljon tukea ratsastajaltaan.

Toisena päivänä harjoittelimme Helppo A ratoja. Ratsukon täytyi saada radalle itsevarmuutta ja rentoutta. Kun Verna osasi olla satulassa hiljaa ja rentona, Laulu kulki todella nätisti. Radalla ei ollut mitään ongelmaa, ratsukko suoritti liikkeet todella mallikkaasti ja tahti ja tempo pysyivät koko radan aikana samana. Laukkaosuudella Laulu hiukan innostui, Vernan täytyi muistaa vain pidättää eikä jäädä tamman suuhun roikkumaan. Ratsukko sulautui hyvin yhteen ja alkoi kuuntelemaan toisiaan paremmin.


UUDEN VALMENTAJAN OPISSA - KAARINA LUOLAN KOULUVALMENNUS

13.12.2018 - kirjoittanut Decne

Viimeksi kun tänne kirjoittelin aloin jo olemaan epätoivoinen, sillä en meinannut löytää oikein yhteistä säveltä Laulun kanssa. Nyt kuitenkin toivon että uusin löytöni Kaarina olisi apu ongelmiimme! Löysin itseasiassa Kaarinan aika sattumalta. Olin tuttuni kanssa pyörähtämässä raveissa (tällä kertaa ihan vaan turisteina) kun juttelin kaverilleni että minulla on tamma joka on aivan ihana kaikinpuolin, mutta kuitenkin niin herkkä ettei tämmöinen keskitasoinen harrastepuksuttaja (joka nykyään on enemmän ravi-ihminen) saa siitä mitään irti ja jos saa niin vääränlaisia asioita. Kaverini sitten heitti minulle Kaarinan nimen ja sanoi että hän on auttanut ennenkin tämmöisten asioiden kanssa. Niinpä rohkeasti soitin Kaarinalle ja kerroin meidän tilanteen ja hän lupasi tulla meitä heti Joulukuusta lähtien auttamaan - ja vielä niin usein kuin olisi tarve! Vihdoin sitten koitti Kaarinan ensimmäinen valmennus ja tänään se tarkoittikin kouluratsastusta.

Aloitimme tunnin ihan vain kertomalla kuulumisia. Laulu oli alusta asti hirmuisen varautunut, aivan kun se olisi aistinut heti uuden ihmisen tässä tallissa. Koitin silitellä sitä rauhoittavasti ja kerroin Kaarinalle meidän heikkoudet ja vahvuudet rehellisesti. Sanoin että tamma on kyllä uskomattoman hieno, mutta todella herkkä suomenhevoseksi. Se vaatii äärimmäistä tarkkuutta ja pinnaa. Ja toistoja toistojen perään että se rentoutuu ja alkaa keskittymään tekemiseen. Kaarina ymmärsi erittäin hyvin tilanteen ja niinpä aloitimme valmennuksen. Meidän valmennuksen tavoite oli vain ja ainoastaan saada Laulua rentoutumaan. Kaarina huomasi heti alussa, että itse olin ehkä hieman liikaa takakaarella ja korjasikin minun istuntaani hieman edemmäs ja lonkkia auki niin että hevoselle tulisi lavoille vielä vapaampaa ja en puristaisi liikettä yhtään pois. Ja Laulu muuttui sillä hetkellä aivan mielettömästi! Tuntui että 15 minuutin jälkeen minulla oli herkkä mutta kuuliainen poni, joka suoritti maltillisesti ja ei ollut edes yhtään jännittynyt. Teimme vielä noin 10 minuuttia kevyessä ravissa työskentelyä niin että Kaarina korjasi istuntaani kokoajan ja minun ei pitänyt keskittyä muuhun kun siihen että ratsastin ympyrällä. Mitään väliä ei ollut ponin muodolla. Ja se oli varmasti tämän ponin kanssa täydellisimmät 10 minuuttia jota olen tämän koko ratsutusajan puitteissa mennyt. Noin puolentunnin tehokkaan istuntapainoitteisen valmennuksen jälkeen hyppäsin alas tyytyväisen oloisen ponin selästä ja halasin Kaarinaa. Nyt minulla oli jo hieman parempi fiilis ja uskoin että meidän tulevaisuus näyttäisi paljon valoisammalta!


ELÄMÄÄ YLIHERKÄN TAMMAN KANSSA

12.11.2018 - kirjoittanut Decne

Olen välillä kuin puulla päähän lyöty Laulun kanssa. En todellakaan tiedä mistä se on luonteensa perinyt ja kun koko sen lyhyen iän olen sen omistanut, tiedän historian päivälleen.. Sen molemmat vanhemmat ovat äärimmäisen kilttejä ja helppoja ja silti niiden yhdistelmästä on tullut tälläinen kaistapäinen, pelokas ja äärimmäisen herkkä suomenhevonen? Joku nappula ei nyt ole mennyt kunnolla jakoo tämän tamman kanssa ja joskus on vain vaikea elää sen asian kanssa. Ihan kuin oma kasvatustyö olisi mennyt jotenkin pilalle. Enkä siis tarkoita sitä sillä, että Laulu olisi jotenkin virheellinen, minusta on myös kiva että jokaisella hevosellani on oma persoonansa, mutta joskus kun illalla kopautan ruokia sen kippoon ja se on taas sen takia takaseinällä, alan väkisinkin miettimään olisikohan jossain sille parempi paikka. Lähinnä siis tarkoitan että pitäisikö minun vain luopua siitä ja myydä se ihmiselle jolle se on yksi ja ainoa tai jotain. En minä tiedä.

Laulu on aloitellut kilpauraansa ja tekee vähän enemmän tällä hetkellä kärryjen kanssa, eli valjakkoajoa. Lisäksi treenailen sitä paljon ihan hiittikärryistä ja koitetaan käydä paljon maastossa ja kohdata pelottavia asioita. Toki maastakäsittelyä ja muutakin harrastellaan, tosin välillä minulla on tunne että silti poljen tamman kanssa paikoillaan.. Onhan se vielä ihan juniori ja jos se siitä reipastuisi vielä iän mittaan. On se nytkin jo vähän rohkaistunut maastossa, ei ole enää niin spuuki tutuilla reiteillä. Uudet polut vielä toisinaan jännittää. Ratsastus sujuu toisinaan ja toisinaan jätän sen ihan vain "nopeasti tästä askellajit läpi" humputteluksi. Täytyy varmaan tosissaan alkaa etsimään jotain apuja tämän herkkiksen kanssa, ennen kuin päädyn laittamaan sen myyntiin koska omat hermoni eivät kestä. Laulun emä on ehkä lehmänhermoinen, mutta valitettavasti minulla ei ole aivan niin pitkää pinnaa.




Kuvat © Decne / Decnen Virtuaalisia

Ulkoasu © Vapaasti kopioitavaa by evia & Milja  |  Taustakuva © Pixabay

VIRTUAALITALLI ♡ VIRTUAALIHEVONEN